Tour de Östersjön

400 mil

Tukholmaan oli vain vajaa 70 km, joten päivä (yhteensä 101 km / 4:49 h) tuntui ihan välipäivältä. Matka sinne ei mennyt ihan hukkaan, sillä Märstassa pyöräni tapasi ensimmäisen sukulaisensa! Tämä kaunokainen oli punavalkoinen, ja kun sen kuljettajakin oli ihan asiallisen näköinen, mekin moikkasimme luonnollisesti toisiamme.

Tukholmassa yritin sitten leikkiä turistia samanlaisella menestyksellä kuin kaikissa muissakin kaupungeissa: Ensin puoli tuntia, että “Vau, tämäpäs on hieno city”, sitten toinen puoli tuntia, että “Öö, onkohan täällä nyt jotain mitä mun täytyy(!) vielä nähdä” ja sitten jo ahdistus, että “Täällä ei ole mitään tekemistä, viekää mut pois täältä.” Kun laivan lähtöön oli vielä pari tuntia aikaa, sain ylihintaista suklaamuffinsia syödessä ajatuksen, että läheinen saari on paljon mielenkiintoisempi, joten siirryin loppuajaksi sinne.

Det var toppen

4ever

Laivaan polkupyörä päästettiin tällä kertaa aivan viimeisenä (tyhmä laiva). Seisovassa pöydässä oli sentään todella hyvää ruokaa (hyvä laiva). Söin kaksi lautasellista kala-alkupaloja, yhden lihaa, sitten yhden lämmintä ruokaa ja lopuksi kaksi lautasellista jälkiruokia. Pöytääni tuotiin myös omat viinipullot, mutta niitä en kyllä saanut kumpaakaan kokonaan juotua. Koko retken ainoa huonosti nukuttu yö (tyhmä laiva) päättyi jo klo 5.30, kun kyllästyin sängyssä pyörimiseen ja menin aamiaiselle.

Suomen kiertue lyheni harmillisesti ristiin menneiden aikataulujen takia kolmesta kahteen päivään. Ajo (159 km / 6:02 h) sujui valvomisesta huolimatta hyvin ja isolta tieltä poikkeaminenkin kannatti heti, kun näin kolme hirveä. Yhden ison ja kaksi pientä. :)

Forssaan tehdyn nostalgiakierroksen jälkeen alkoi sataa oikein kunnolla, ja viimeiset 50 km oli ei-niin-kivaa kymppitietä jatkuvassa suihkussa ylhäältä ja – rekkojen ansiosta – sivulta. Suomalaisessa liikenteessä huomio kiinnittyi nyt siihen, että täällä rekat ajavat kovaa ja ohittavat pyörän läheltä ja yleisesti kaikki ajavat aina sitä suurinta sallittua nopeutta, liikenne- tai säätilanteesta piittaamatta. Ilmeisesti hidastaminen esim. pyörän ohittamiseksi vasta sopivassa kohdassa eikä täydellä vauhdilla metrin päästä vastaantulijoista huolimatta, koetaan täällä turhaksi.

Viimeisenä päivänä (129 km / 5:18 h) ei myötätuuli varsinaisesti hellinyt, mutta sen verran oli vielä retkeilijän vaistoa jäljellä, että pahimman saderintaman osasin välttää pitämällä sopivasti vartin tauon bussikatoksessa ja yksinkertaisesti odottaen, että pilven reuna menee ohi. Muutenhan retkeily kotimaisemissa on hieman vaikeaa, kun ei oikein tule tehtyä sellaista “Hmm, tuossa näyttäisi olevan joku ‘riihimäki’-niminen kaupunki 10 km päässä, poikkeanpa sitä katsomaan ja juomaan sinne terassille aamukahvit..”

Fiksu pyöräilijä odottaa tällaisessa tilanteessa sateensuojassa 15 min

Hyvinkään jälkeen siirryin seikkailemaan pienemmille teille, joilta löytyi yllättävän paljon yllättävän jyrkkiä ylämäkiä. Tulihan vielä loppuun hieman ärsykkeitä matkaväsyneelle elimistölle ja reisilihaksille, kun joutui runnomaan putkelta ihan tosissaan, että pääsi ne edes taluttamatta ylös.

Eräänlainen kierros tuli sitten täyteen vielä viimeisessä pysähdyspaikassa, Bembölen kahvilassa. Sieltä kaikki tavallaan vuosi sitten alkoi, sillä 19.7.2008 kaveri lähti esittelemään mulle mukavaa pyöräreittiä. Lenkin pituus, 50 km, tuntui aika hurjan pitkältä, kun en ollut aiemmin tehnyt oikeastaan ikinä yli 20 km pyörälenkkiä. Sitten kahvilassa munkkia syödessä aloin hieman oivaltaa, että eihän tämä välttämättä yhtään hassumpi laji ole tämäkään…

Ihmiset TOP 4+1

1. Ykkössija kuuluu ilman muuta niille puolalaisille mootoripyörämiehille. Ne leivät ja kahvi oli sitäpaitsi hyviä!
2. Muut pyöräilijät -sarjan palkinto pitää jakaa kolmelle kohtaamiselle: Ne mut ohittaneet kaverit oli iloisia ja mukavia, ja halusivat vielä oikein kätelläkin. Siis siinä täydessä n. 30 km/h vauhdissa! Sitten oli yksi 17-vuotias tarjoilija, joka innostui heti nähtyään vaatteeni, että “Taidat olla pyöräilijä?” Sitten hän innostui keskustelemaan kanssani pyöristä ja niiden osista (kehui Maviceja, tykkäsi myös Shimanoista vaikka itse käyttikin Sramin osia) niin, että ei meinannut malttaa palata enää muihin töihinsä ollenkaan. Ja kolmanneksi vielä kun kurvasin yhdellä huoltoasemalla lipan alle sadetta pitämään, niin vierestä autoa tankkaamasta tulee kaveri kyselemään – tietysti – paljonko on jo sinä päivänä mittarissa, ja kertoo ajaneensa itse ammattilaisena kymmenkunta vuotta sitten ja kaverinsa ajavan nyt Liquigasissa.
3. Ruotsalaiset, jotka puhuvat kanssani ruotsia!(“Har du cyklat länge? Oj, nio mil! Men du talar svenska väldigt bra!”) :) Erityismaininta tietysti näteille myyjätytöille, jotka sanovat aina vastustamattoman iloisesti “HeJ!”
4. Smukke piger

• Ystävät, joiden kanssa olin tavalla tai toisella yhteydessä matkan aikana.

Piger

Neljätuhatta kilometriä ja 29 päivää on takana ja olo ei ole väsynyt. Ei henkisesti, eikä fyysisesti. Jonkinlaista hämmennyksen tuntua on ollut eilen ja tänään. Sellaista “Jokos mä lähdin sille retkelle?” -ihmetystä, kun tuntuu siltä, että aika ei ole kulunut yhtään, vaan nyt on vain palannut siihen hetkeen, joka oli ennen lähtöä. – Ajan pyörä on pyörähtänyt yhden kierroksen.

400 mil

Kolme erilaista päivää Ruotsissa

Stereotypia hyvästä ajopäivästä (24. päivä, 180 km / 6:01 h)

Aamiaiseksi ei ollut muuta kuin puoli litraa appelsiinimehua, joten kamat kasaan ja liikkeelle. Pakkaamisessa menee yleensä toista tuntia, nyt garminin kello näytti kevyeen vesisateeseen lähtiessä 10:25.

Ensimmäinen city oli 20 km kohdalla (Vara), jossa aamiaiseksi 2 viineriä ja kahvi. Aamiaista nauttiessa sade sopivasti loppui.

50 km kohdalla (Skara) ajan sattumalta kirjaston ohi, joten sinne puoleksi tunniksi kirjoittamaan blogi ja tarkistamaan ettei missään ole tapahtunut mitään.

Sitten 75 km kohdalla (Skövde) onkin jo mukavasti nälkä, joka hoidetaan tällä kertaa kiinalaisessa ravintolassa. Henkilökunta oli kyllä täysin ruotsalaista..

Uusi kahvitauko 125 km kohdalla (Karlsborg), josta löytyi maukas banaanikermamunkki. Tässä vaiheessa kello oli 17, en ole puhki, joten varmistuu, että jatkan vielä Askersundiin asti.

Vähän ennen kaupunkia bongaan leirintäalueen, mutta koska city on sen verran kaukana, käyn siellä ensin kaupassa ja ajan sitten vasta campingille. Garmini pysähtyy campingin portilla kellon näyttäessä 19:35.

Toisenlainen rytmitys (25. päivä, 146 km / 5:19 h)

Taas Askersundiin syömään aamiaiseksi sämpylä ja kahvi. Koska edessä olisi runsaasti pikkuteitä ilman cityjä, täydensin samalla eväsvaraston.

Aurinko paistaa sinikeltaisessa maassa ja vielä on asfaltti sileää

Noin 50-60 km kohdalla on aika inhottava soratieosuus, jossa äkkiä vasemmassa polvessa alkaa tuntua inhottavia vihlaisuja. Pahimmillaan ne ovat, jos yritän ajaa seisaaltaan, tai joudun yhtään painamaan poljinta. Joudun pysähtymään pari kertaa ja yritän keventää vasempaan jalkaan tulevaa rasitusta.

Kun soratie loppuu, polvi alkaa heti tuntua paremmalta. Ilmeisesti siihen tuli jotain vääntöä tai kiertoa hankalalla alustalla. 85 km kohdalla syömään pihvi ja katsomaan loppureitti -> Eskilstunaan.

105 km kohdalla tulen isolle tielle, joten on sopiva aika syödä välipala (jäätelö ja jugurtti; juotavat jugurtit on ollut koko reissun hittituote!).

Camping löytyy mistä pitääkin ja illalla kävellen reilu kilsa kauppaan. Sieltä palatessa kello on noin 20. Illalla en ollut juuri ollenkaan väsynyt, mutta polven vihlaisut oli niin teräviä ja hallitsemattomia, että sellaiset voisivat jatkuessaan keskeyttää koko matkan. Edessä olevat lyhemmät päivät tuntui tässä tilanteessa ihan hyvältä – vaikka alle 100 km ajosta tuleekin aina vähän latmask-olo ;)

Normiseikkailupäivä (26. päivä, 125 km / 5:21 h)

Aamulla yritän tehdä Eskilstunassa laivavarauksen. Kapellskärin laiva on täynnä, siis sittenkin Tukholmaan. Sekään varaus ei kuitenkaan onnistu, mutta sieltä luvataan soittaa hetken päästä.

Aamukahvin jälkeen “pyhiinvaellus” läheiselle kukkulalle (vasta edellisenä päivänä muistin, että ai niin, tällainenkin oli retken ohjelmassa!).

“Jag har gått i dina fotspår hela dagen”

Noin 40 km ajon jälkeen polkimen kampi alkaa rahnuttaa etuvaihtajaan, joten pysähdyn korjailemaan ongelmaa. Vaihtajaa säätäessä puhelin soi, ja laivayhtiöstä valitellaan, että en mahdu siihenkään laivaan. Ei voi mitään, täytyy miettiä sitä myöhemmin.

Kun olen yrittänyt turhaan säädellä niitä pieniä ruuveja, saan vaihtajan viimein kohdalleen kiristämällä vaijeria. Aikaa operaatioon meni lähes tunti. Samalla puhelin soi uudestaan, ja nyt ilmoitetaan, että mahdun sittenkin laivaan. No niin, asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. :)

Koska nyt iltapäivä on jo niin pitkällä, jään Strängnäsiin syömään, vaikka ajoa onkin takana vasta 40 km.

Päivä on lämmin, joten ajelen illalla vielä Uppsalaan, jota ennen teen väsymyksestä huolimatta pienen pikkutiekierroksen, jos vaikka näkyisi kivoja nähtävyyksiä (ei näkynyt).

Iltapala, lakuista jäi kyllä puolet yli

Ei voi muistaa osata, TOP 4+1:

1. Millään ei meinaa muistaa laittaa laukkujen alakuminauhoja aamuisin kiinni. Toisesta laukusta kiinnityskoukku meni päreiksi jo alkumatkasta, juuttuessaan sitten ajaessa jonnekin rattaiden väliin. Onneksi ei hajonnut pyörä.
2. Joka kerta irrotettuani vanteen renkaanvaihdoissa, olen unohtanut laittaa jarruvaijerin takaisin paikalleen. No, kyllä sen sitten nopeasti huomaa..
3. Toisen kerran rengasta vaihtaessa laitoin (vanhan) ulkorenkaan väärinpäin takaisin. Ei voinut muistaa katsoa, että niissäkin on pyörimissuunta! Sitten ajaessa rengas vemputti aika paljon, mitä ihmettelin 30-40 km. Eikö siinä ilma pysy? Pysyy kyllä. Laitoinko vanteen jotenkin huonosti kiinni? Irrotin vanteen ja laitoin uudestaan, ei auttanut. Sitten keksin mikä vika (ilmeisesti) oli, mutta seuraavana aamuna laitoinkin sitten jo kokonaan uuden ulkorenkaan alle.
4. Kun etuvaihtaja alkoi rahnuttaa polkimen kampeen, ajoin vielä reilun kilsan sopivaa pysähdyspaikkaa katsoessa. Ei olisi ehkä pitänyt, sillä kampeen ehti tulla jo aika pahat naarmut. Mun hieno pyörä! :(

• Uusia juomapulloja ostellessa (nyt käytän 1,5 litran vichypulloja) en ole kuin pari kertaa muistanut viedä samalla vanhan kauppaan, vaikka ne on panttipulloja. Sitten kun uusi pullo pitäisi laittaa telineeseen, muistan siinä olevan vanhan, joka lentää sitten roskiin.. Huono ihminen.

Den sista etappen (1000 km) kvar

Viimeinen päivä Tanskassa (115 km / 4:53 h) oli hieno. Edellisenä päivänä (146 km / 5:25 h) oli ollut vaikeuksia päättää minne mennä, mutta uskoin sitten respan kaverin mielipidettä ja menin suoraan ylös Aalborgissa käynnin sijaan. Sitten kiertelin Tanskan pohjoiskärjen rauhassa paikallisia pyöräteitä seuraillen.

Tällaisella baanalla 35 km/h menee aika mukavasti

Olin nössö enkä mennyt uimaan :/

Pärlor

Ei kolmeakymppiä, mutta kelpaa ajaa silti

Tanskan “huiputus”, joka oli samalla 3000 km täyttyminen ja retken kolmas virallinen nähtävyys/kääntöpaikka, oli ihan näyttävä, mutta luonnollisesti sielläkin oli sitten tuhat muutakin ihmistä katsomassa Atlantin ja minkälie Skagerrakin yhtymistä.

Huipulla on tungosta

Panoraamaa majakasta kuvattuna. Kuvassa Atlantti vasemmalla.

Aikatauluista onnellisen tietämättömänä, suklaalevyn mittainen tauko tanskalaisessa sateensuojassa parikymmentä kilsaa ennen satamaa

Sitten Fredrikshavnissa kokeilin ajaa aikatauluista tietämättä suoraan satamaan. Aikaa laivan lähtöön oli 8 min ja sujuvalla ruotsinglannilla sitten sain lipun ja ajoin laivaan punaisten jo palaessa minuutti ennen sen lähtöä.

Kohti Göteborgia

Göteborgissa piti rauhallisen aamun jälkeen käydä vielä kokeilemassa kajakilla kaatumista (ammattilaisen valvonnassa; tack <3) ja ilmeisesti sen jälkeen oli suunnat sitten sen verran sekaisin, että pienen harhailun jälkeen kello oli jo 16 ennen kuin pääsin kaupungista ulos. Ilta-ajo (87 km / 3:25 h) ei tuntunut mitenkään lepopäivältä, koska vedin sen yhdellä ruokatauolla aika yhteen menoon.

“Det här är en sång, om en blomma
Det här är en hälsning till dom fromma.
Dom som inte jagar guldet och äran
Dom som ser lyckan i det dom har nära”

Askelmerkit valmiiksi elokuun ensimmäistä varten

Ruotsiin on nyt jotenkin vaikea suhtautua, kun maa on niin tuttu ja “arkinen.” Aika suoraan satamaan olen nyt ajamassa, mutta Gbg oli kyllä ihan upea kaupunki ja ruotsalaiset pikkukaupungit ja ihmiset tuntuu kuitenkin ihan mukavilta. Odotan myös maaston muuttuvan sen verran mäkisemmäksi, että ajaminen voi välillä olla vähän jobbigt.

Vähän on jo tullut arvioitua kokonaisuuksia:

Pyöräteistä ei ole ollut iloa kuin Tanskassa, mistä kaikki muut voisivat ottaa oppia, miten ne kuuluu rakentaa! Pahin tilanne oli Saksassa, missä ne häiritsivät todella paljon. Erityisesti saksalaisilla (ja tanskalaisilla) autoilijoilla kun oli vielä suuri auttamisen halu ilmoittaa pyöräilijälle äänekkäästi, jos hän ei ole huomannut vieressä menevää pyörätietä vaan ajaa maantiellä. Tanskalaiset autoilijat ohittivat yllättäen pyöräilijän kaikista piittaamattomimmin vasenta pohjetta hipoen.

Silti parhaat pyöräilymaat on ollut ehdottomasti Puola ja Tanska. Ruotsi on toistaiseksi ollut ok, samoin oli Liettua ja Eesti.

Hintataso on ollut Latviassa tosi halpa, Tanskassa kalliimpi kuin Suomessa ja muualla edullinen. Erityisesti ruoka on myös Saksassa ja Ruotsissa edullista. Ruotsin hintalapuissa on samat luvut kuin Tanskassa, mutta kurssi on hieman eri…

Pyörä on toiminut tähän asti hyvin. Rengas on puhjennut kahdesti, joista toinen johtui loppuun ajetusta ulkorenkaasta, jonka siis myös sitten vaihdoin. Ketju alkaa kyllä olla jo aika törkyinen ja vaihteet ei vaihdu välttämättä ihan yhdellä painalluksella.

Sää oli ensimmäiset 10 päivää helteinen, sitten Saksan loppu ja Tanskan alku oli voimakas vastatuuli, ja sen jälkeen on ollut myös sateista ja muutenkin vaihtelevaa. Kun ensimmäiseen kahteen viikkoon en tarvinnut pienempää eturatasta ollenkaan, niin vastatuuliosuuksilla tilanne sitten muuttui. Neutraaleissa olosuhteissa (ei tuulta eikä kovin mäkistä, hyvä alusta) ajonopeus on helposti yli 30 km/h.

Arvioitu Suomeen saapumisaika on maanantai, jonka jälkeen siellä odottaa vielä pieni kotimaankierros. :)

Tanska

17. pæivæ 146 km / 6:35 h

Lyypekki oli nætti, samoin Kielin kanavan ylittævæ silta. Mutta Saksa: das Autojen maa. :/

Lyypekki näytti kivalta, mutta..

..siellä satoi vettä, joten en juonut yhtään pitkää kylmää

Satoi!

Peloittavan korkea silta

18. pæivæ 103 km / 4:36 h

Saksasta ei meinannut edes løytææ pois (pyørætiet..). Rajalla oli hurja kauppa, jossa ihmisten tyypillinen ostos oli 6-7 sixpackia(!) viiniæ ja kærryllinen karkkilaatikoita. Kai se sitten oli halpaa.. Rengaskin hajosi vielæ ennen rajaa, joten Tanskassa oli sitten aika hankkia uusi ulkorengas, kun joku kivensiru tuli jo læpi. Tanskan kaunein tyttø (pakko olla!) neuvoi tien pyørækauppaan, kertoi aukioloajat ja hymyilikin vielæ. :)

Aika vaihtaa hieman kulunut takarengas

19. pæivæ 128 km / 5:18 h

Kova tuuli, nyt jo vain “etuviistosta”, kun suunta on pohjoiseen. Tanskassa on upeat pyørætiet! Atlantti oli eka “vau”-kokemus. Tanska on kallis.

20. pæivæ 155 km / 5:26 h

Upea ajopæivæ atlantin rantaa. Hiekalla ei valitettavasti voinut ajaa, kun olen liian paksu ja pyøræ upposi hiekkaan. Taidan viipyæ tæællæ vielæ pæivæn silti, kiva maa. :)

Ich bin nicht ein berliner

Päivät 13-16:

• 143 km / 5:31 h
• 74 km / 3:52 h
• 128 km / 5:05 h
• 149 km / 6:18 h

Värikäs tervetulotoivotus Saksaan

Berliinin läpiajon piti olla lepopäivä, mutta se oli ehkä ikävin päivä tähän asti. Paljon hienoja, historiallisia rakennuksia, joiden sisällä on vanhoja ruukkuja ja patsaita (samanlaisia kuin Asterixissa). Väsüneitä reilaajia, monikulttuurisuutta, ok. Mutta se liikenne: autoja on vaan ihan liikaa. Vihaisia ihmisiä, täüsin liikennesäännöistä piittaamattomia paikallisia püöräilijöitä. Autot eivät käütä valoja, püörät eivät tunne niitä (punainen vs. vihreä), eivätkä edes oikeanpuoleista liikennettä.

Söin retken toistaiseksi ainoan pizzan (huonon) ja siirrüin Oranienburgiin. Siellä oli sitten vuorossa seuraavana aamuna 2000 km täüttümisen kunniaksi matkan toinen nähtävüüs. Paikka oli mittasuhteiltaan niin suuri, että sinakin paivana olin valmis lopettamaan jo sadan kilsan jälkeen.

Gedenkstätte Sachsenhausen

Sitten eksüin jollekin paikallisten püöräilijöiden “Kungsledenille” eli Elben patovalleja pitkin kulkevalle püörätielle, jota pitkin edelleen Saksan lintuharrastusmekkaan. Kieltämättä, aika hienoja petolintuja Elben üllä siellä saalisteli. :)

Samalla tapasin ensimmaisen mukavan saksalaisen, joka osoittautui puolalaiseksi saksan kielen opettajaksi, joka oli kesätöissä(!) tarjoilijana. No, sen jälkeen on küllä muitakin kivoja saksalaisia tullut jo vastaan. ;)

Elben püöräilüopas kertoi, että sitä kannattaa ehdottomasti mennä vastavirtaan, koska tuuli käü lähes aina lännestä tai luoteesta. Opas oli oikeassa. Matkavauhti on nüt hidastunut aika paljon paitsi tuulen, müös sateisen ilman takia. Pahin hidaste on kuitenkin paikallisten tapa rakentaa püöräteitä joka paikkaan. Ne paitsi hidastavat, tekevät matkanteosta sekä füüsisesti että henkisesti paljon hankalampaa.

En oikein viihdü Saksassa. Täällä ei taas osaa toimia. (Tiesittekö muuten, että harva saksalainen osaa englantia? Eilen hoidin campingille kirjautumisen ruotsiksi(!) ja ravintolassa tuli toinen asiakas englannin tulkiksi, kun nuori tarjoilija ei osannut juuri sanaakaan englantia.) Pikkukülät ovat omituisia, niistä ei välttämättä löüda kauppaa, mutta sen sijaan kaduilla on tupakka-automaatteja. Jos külassa on ravintola, se saattaa pitää siestaa(!) juuri silloin kun püöräilijä kaipaisi iltapäivällä ruokaa.

No, katsotaan nüt vielä Lüüpekki ja huomenna pääsee sitten onneksi Tanskaan.

Varusteet TOP 4+1:

1. Garminin GPS – vapauttaa menemään minne vaan!
2. Ajohousut (bib shorts) - ekan päivän kokemuksen jälkeen nämä on vaan must. Käütän joka päivä (pesen müös joka ilta). Ne näüttää naurettavalta kuvassa, törkeältä päällä ennen paitaa, ovat oudot kävellessä ja hankaloittavat kissnödigoimista, mutta ajaessa.. välttämättömät.
3. Ajokahvat (+ lisäjarrukahvat) - en lähtisi suoralla tangolla. Ne pienetkin otteen vaihtelut on vaan tärkeitä. Ainoa “vika” ollut se sormien puutuminen, joka on jo helpottanut (nüt se on selkä, joka aina ensin ilmoittaa, että “olisiko tauko mitään?”).
4. Vauden teltta – en tiennüt että näin hüviä telttoja on olemassa. Kevüt, helppo püstüttää ja pakata, nimensä veroinen.

• Nivea 30 – kun tuote tekee juuri sen mitä pitää ja tarvitaan, se on vaan huipputunne. “Vikana” muuttuminen harmaaksi tiepölüstä ja vaatteiden värjääminen punaiseksi(?!).

Tänä aamuna taisi olla jo vähän matkaväsümüstä: kun olin lähdössä ja laittanut hanskat ensin väärinpäin käteen, huomasin pakanneeni aurinkolasit teltan sisään…

P.S. Kiitos kaikista kommenteista, jotka luen külla innolla, vaikka en oikein ehdikään niitä kommentoida. Mukavaa ja kannustavaa, että jotkut viitsivät seurata tätäkin “Touria”, vaikka isot pojat polkevatkin vähän etelämpänä. ;)

Ting o saker

Paivat 9-12:

• 132 km / 5:19 h
• 188 km / 7:12 h
• 151 km / 5:45 h
• 143 km / 6:00 h

Otin yhden paivan vahan reippaammin Veikkasen tulevan etappivoiton kunniaksi. Se sitten kylla kostautui, kun seuraavana paivana mut ohitettiin! Kaverit oli 160 km lenkilla ja oli kylla ihan pyorailijan nakoisia. Tosin kulkuneuvoina oli sellaiset etujousitetut hybridit! He, kuten useimmat muutkin, olivat lahinna kiinnostuneita paljonko menen paivassa, ei niinkaan siita mista tulen ja minne olen menossa.

Tuo 7 tuntia on kylla aika maksimi mita paivassa voi menna. Seuraavana paivana olin vahan vasynyt ja eilen oli ehka vasynein paiva tahan asti. (Se on janna tunne, kun vahan jannittaa teltassa maatessa reisilihasta ja siita lahtee sellainen 10 sekuntia kestava lyijyvirtaus suoniin.)

Tanaan aamulla otin sitten aika rauhallisesti ja rengasta vaihtaessa moottoripyorakaverit – olin osunut Puolan mp-kokoontumisen keskukseen – tarjosi mulle ison kupillisen kuumaa kahvia ja lautasellisen voileipia. :)

Moottoripyöräilijät on mukavaa porukkaa

Not so nice TOP 4+1

• kerran kaaduin. Paikallaan ollessa, kun toinen poljin oli kiinni ja sitten vastapainen auto ei lahtenytkaan liikkeelle, vaikka odotan aina risteyksen olevan hyvin tyhja ennen kuin itse lahden. Ei kaynyt mitaan. Jalka kiinni ihminen naemma pyorahtaa aika hienosti painon jakaen, niin ettei tullut edes naarmua tai mustelmaa. :)
• tiella nakyi kaarme, jota sitten kiersin sopivalta etaisyydelta nahdakseni minka merkkinen se on. Sitten se yhtakkia kaantyi ja veti itsensa puolustusasentoon. Ei naemma ollutkaan kuollut, kuten yleensa tiella makailevat elaimet.. Vahan pelotti, kun pohje menee sitten siita sen nenan edesta.
• latvialainen tupakanpummaaja. Myohemmin ajattelin, etta molemmille olisi jaanyt hyva mieli, kun olisin antanut hanelle sen latin. Muutenkin taalla matkatessa on kuluttanut mielellaan, kun ne 2-10 euroa jota maksan ruoasta, juomasta ja majoituksesta pikku kylakauppoihin jne. menee mielestani oikein hyvaan kayttoon. (Yhden kollegan mielesta ihmisten pitaa matkailla, koska se on tarkea elinkeino. Sopiva tapa hanen mielestaan on esim. ostaa 400 eurolla lentoyhtiolta lippu ja menna kahdeksi paivaksi Roomaan..)
• liikenne suurkaupunkien sisaan- ja ulosmenoteilla + mustat autot! Lahes aina, kun joku auto tulee selvasti muita kovempaa tai tekee muuten jotain mika pistaa ilmaan, auto on musta (ja kallis). Merkit vaihtelee, mutta maantiet olisi rauhallisempi paikka, jos mustat autot kiellettaisiin. (Sen sijaan vaikka kuinka monta kertaa taakseni on jaanyt puolalainen rekka odottamaan, kun paikka on ollut hanen mielestaan liian kapea tai muuten huono ohittamiseen. Hyvin huomaavaista. :))
• “nahtavyydet”. Riika, Varsova, jopa Bialowieza… boring. Lahinna palloilen niissa vahan aikaa, etta vielako jotain pitaa katsoa vai joko saa lahtea jatkamaan matkaa. Sen sijaan elamyksia on ollut silloin, kun mitaan ei odota: silta yli puolen kilometrin joen Torunin upeaan kaupunkiin, Boznanin melontastadion, erilaiset tapahtumat joita tuntuu olevan joka kylassa. Vaikuttavaa oli myos ajaa parin kilsan matka paaradalta, kaytosta poistettua rautatiesiltaa pitkin, kylaan jossa ei ollut kuin hiljaista, ja sisaan tullessa kyltti: Treblinka.

Bridge over troubled water [Treblinka]

Ennen siltaa oli monin kyltein kielletty sille ajaminen ja kerrottu, että tie ei ole käytössä. Sitten kysyin siinä olevilta työmiehiltä, että “mitenhän, voikohan tuosta ajaa pyörällä” ja he viittilöivät heti, että totta kai, kyllä siitä pääsee, anna mennä vaan.

Puu

Torun illalla

Torun aamulla

Boznan

Ensi jutussa sitten varusteiden top-lista, nyt 20 km ja rajan yli Saksaan. Onkohan siella enaa tien varsilla ihmisia myymassa kantarelleja ja kirsikoita. Pyoralla kun kulkee, on ollut helppo aina katsoa kaukaa, missa on parhaan nakoiset mansikat.

Go west

Ensin tuhat kilsaa etelaan, ja kun oli niin kova vauhti, niin 50 km shikaani (Bialowiezassa) ja sitten pyora 90 astetta ympari ja nyt kohti lantta ja Berliinia.

Paivat 5-8:

• 140 km 5:28 h
• 141 km 5:33 h
• 90 km 3:50 h
• 180 km 7:04 h

Kuudennen paivan iltana olin niin puhki, sykkeet korkealla viela illalla, etta tuo 90 km kevyt rullailu Bialowiezaan tuli juuri sopivaan aikaan. Tuhti tankkaus hotellihuoneessa edellisena iltana ja katselua, kun Brasilia antoi ensin USAlle pari eteen ja kokeili sitten ehtiiko tehda tarpeeksi maaleja toisella puoliajalla, palautti voimat oikein hyvin ja eilen tuntui jo pitka paiva ihan hyvalta.

Maisema hotellin ikkunasta

Muita pyoraturisteja ei hirveasti ole nakynyt; muutama hollantilainen lisaa (olivat matkalla Pietariin, valittivat kun on vaan 4 viikkoa lomaa, niin piti fuskata ja aloittaa Berliinista ja Gdanskista), muutama vanhempi herrasmies ketkupolkilla(!) tyylikkaasti ledilla varustetut kyparat paassa (kyparaahan naissa maissa ei kayta kuin turistit), yhdet paikalliset ja tanaan juttelin parin sveitsilaisen kanssa, jotka olivat matkalla klassisesti Nordkappiin. Olisin kutsunut kylaan, mutta kun en ole kotona parin viikon paasta, jolloin he aikoivat Helsingin saavuttaa..

Ulkomaalaisilta kerättyjä kypäriä (Berliini)

Sveitsiläiset sijoittuivat mun ja tuulimyllyn väliin

Suomalaisia nakyy tietysti joka paikassa. Parnussa ja Riikassa haukkumassa paikallista olutta, Hissin paidan herattamana keskella Liettuan maaseutua ja Bialystokin hotelliaamiaisella ainoa lisakseni ollut henkilo talade flytande finlandssvenska fast hon hade ont i halsen.

Puola on hieno maa pyorailijalle! Tiet ovat hyvassa kunnossa ja autoilijat sopeuttavat nopeutensa yleensa oikein hyvin tilanteen mukaan. Lisaksi viehattavia kylia on 10 km valein ja niissa jokaisessa on kauppa. Nyt kun viimeiset 4 paivaa on ollut 30 astetta lamminta, niin kaupasta ostetaan litra mehua, joka juodaan samantien ja putkeen laitetaan litran pullo. Sitten, kun vajaan tunnin paasta alkaa taas olla aika juoda, niin etsitaan uusi kauppa. Jos sopivaa ei heti osu kohdalle, niin juodaan siita mukana kulkevasta varapullosta. Myos juotavat jugurtit on hyvia.

Retken paras aamiainen – Puolassa jossakin

Juomahuoltoa

Miksi Puola on lisaksi kiva maa? Latviassa poliisit pukeutuivat maastopukuun, Liettuassa ajelivat sellaisella hassulla itsestaan pystyssa pysyvalla karrylla ja taalla heilla on keltaiset heijastinliivit. Latviassa laitapuolen kaveri tuli pummaamaan tupakkaa tai latia, Puolassa kaveri osoitti pohkeitani ja nosti peukalon ylos (taalla tosiaan ei puhuta englantia, tai mina puhun, mutta takaisin tulee puolaa tai saksaa). Sitten han viela naureskellen osoitti omaa olutpulloaan ja minun mehupulloani ja toivotti hyvaa matkaa. :)

Euroopan Piippolan, Suchowolan orkesteri- ja tanssifestarit oli sitten viela melkoinen – ja mieluisa – yllatys keskella ei mitaan… Sitten viela autojen katolla on aika usein 2-3 pyoraa tai perassa 5-6 kajakkia. Sellainen maa ei voi olla kovin huono!

Maisema Suchowolassa

Fyysisia pikkuvaivoja tietysti jo vahan tulee. Etureidet alkaa taas toipua (samoin rumpanstumpan) ja valilla pikkusormet puutuu, kun geelihanskoista huolimatta kammensyrja saa painetta. Valilla joku kohta punottaa, kun Nivean 30, joka muodostaa suurimman osan ajoasusta, ei ole sinne asti ylettynyt. Pyorassa ehka eniten huolettaa takarengas, joka alkaa olla jo aika sliksi. Valilla ihmettelin miten liukas se on, mutta ilman pumppaus auttoi asiaa..

Alun perin tarkoitukseni ei ollut tulla tanne (Varsovaan), mutta kun oli niin lahella, niin piti poiketa. Hyvaa ja halpaa ruokaa, mutta suurkaupunkien liikenne on aina tietysti hieman stressaavaa.

Erinomainen lounas Varsovassa, hinta juomineen n. 8-9 €

Kivaa on ja kivaa, etta kokonaan uusiakin maita on viela jaljella. Viikonloppuna pitaisi ehtia Berliiniin ja sitten on viela odottamani Tanskakin jaljella. Pyoraily on kiva laji.

Puola

Ensituntuma Puolasta on oikein kiva. Maasto muuttui heti rajaa lahestyessa kumpuilevammaksi, kun siihen asti ainoa maki oli ollut Kaunasin jokilaakso. Tiedatteko muuten mika on Kaunasin mielenkiintoisin paikka? Ainakin respan opiskelijatyton mielesta se oli paikallinen ostoskeskus… No, tuli sitten kaytya siellakin ostamassa yksi paita. Paitoja olen selvasti ottanut mukaan liikaa, kun olisi pitanyt arvata, etta ostelen kuitenkin sellaisia jostain uusia. :/

Ei siis mitaan vuoria vielakaan ole, mutta pienta kumpuilua. Ja liikenneopasteetkin muuttuivat vihreiksi. :)

Paidan vari muuttui tanaan punaiseksi, kun on kovin helle ja tarvitaan hihatonta (plus sita kolmekymppista..). Eilisen ajomatkan (140 km) jatkoksi on nyt tulossa pari kevyempaa paivaa, kun Bialowiezaan ei paivassa paase, joten jaetaan se sitten kahtia. Vahan kun aloin aukoa tuota Puolan karttaa, niin aika isolta se alkoi nayttaa.. Tahan asti matka onkin edennyt aika nopeasti; hassua, kun ajaa pyoran ti-aamuna Tallinnan laivaan, niin la-iltapaivalla oli Puolassa, josta halutessaan olisi ollut kahdessa paivassa Varsovassa.

Eilisillan kaytin pyoran ja kuljettajan pesuun ja huoltoon. Hyva. Etureisissa tuntuu jo melkein(!) samalta kuin Lidingon jalkeen, kun onneksi opin jo kolmantena paivana ajamaan seisaaltaankin, mika on aika tervetullutta vaihtelua polville ja istumiselle.

Maatilamajoitus ensimmäisenä iltana Puolassa

Jotenkin olen mielessani jakanut matkan osiin. Kolme isompaa etappia ovat Bialowieza, Berliini ja Tanska. Sitten on viela Ruotsin halkiajo ja Suomi. Taidanpa menna taas ajamaan vahan eteenpain..

Prologi takana

Paivat 2-4:

• 161 km / 6:05 h
• 151 km / 5:57 h
• 140 km / 4:44 h

Huomenna viela vahemman (laskeva trendi, se on varmaan vasynyt!), kun tarkoitus on ensin aamulla hieman katsella Kaunasia ja siirtya sitten vain jonnekin Puolan puolelle.

Itämeri

Ma en osaa olla Latviassa :/

Siella jotenkin tuntui, etta tein koko ajan huonoja valintoja enka vain hallitse sita maata. Miksi niilla on viela valuutta, jonka arvoa ei voi ymmartaa, kun se on niin erilainen kuin muut maat taalla. Ymmarran kylla, etta olut joka maksaa 0,27 LTL (0,5 l) on halpa, mutta silti. Tien varressa kaveri keksi hauskan jutun ja yritti liftata kyytiini, mista ajattelin, etta olisi ollut tytto, niin olisin ottanutkin. No, sitten 10 km myohemmin tien varressa oli tytto, joka teki saman tempun…

Ei sillä etteikö Latviassa kauniita camping-alueita olisi

Joka tapauksessa halusin siirtya aika nopeasti Liettuan puolelle, joka tuntuu paljon kotoisammalta ja mukavammalta maalta. Rajan ylitys oli tosin hieman hankalaa, kun karttaan oli merkitty tie, jota ei sitten oikeasti ollut olemassa. Soratieta tuli sina paivana ajettua vahan turhan paljon, ei yhtaan kivaa.

Muita rajanylittäjiä ei tällä kohtaa näkynyt

Liettuassa kun menin pyorakauppaan hankkimaan uutta peilia tokana paivana sottuloimani tilalle, niin myyja oli hyvin kiinnostunut ja innostunut matkastani ja tuli viela pihalle katsomaan pyoraakin. Nyt hemmottelen itseani Kaunasissa hotellissa, joka on aika luksusluokkaa ja henkilokunta ystavallista. Ja vieressa olleessa kaupassa oli kassatytto, joka sanoi hei (liettuaksi se oli kylla jokin muu sana) ja antoi vaihtorahat kateen, eika viereen lautaselle! Liettua on kiva maa.

Ajaminen sujuu aika hyvin, vaikka pienia paikallisia ongelmia koko ajan onkin. Tiet on paasaantoisesti oikein hyvassa kunnossa, varsinkin Via Baltica, ja autoilijat samanlaisia kuin Suomessakin (hyvia ja huonoja tapoja). Nelja tuntia paivassa menee aina kivasti, sitten alkaa olla vahan tyonteon makua. Pyora oli sorateilla aika kovilla, mutta ongelmia ei viela ole 0llut. Takarenkaassa nakyy kulumisen merkkeja ja puhdistusta alkaisi kaivata – ainakin ulkonaon takia.

Aurinko paistoi ekat kolme paivaa niin, ettei tarvinnut kuin hihatonta ajoliivia (Yoko, hyva!) ja kolmekymppista suojavoidetta. Tanaan oli vahan viileampaa niin, etta paasi jo kaivamaan ohuimman kolmesta takistakin (Craftin seitinohut, jaljella on sitten viela Haltin softshelli ja jos oikein alkaa sataa, Cintamanin kuoritakki).

Tama Baltia oli jollain tapaa etukateen paassa nuotitettu, mutta nyt alkaa sitten seikkailu. 7-8 paivaa Puolassa, josta mulla ei ole kylla mitaan kasitysta edes viela kartalla. Jotenkin tuntuu, etta tama nyt oli tama siirtymataival, ja nyt alkaa sitten varsinainen reissu.